Hill of Crosses... there are an estimated 200000 crosses on the hill... But these days it is a pretty touristy place...
Ristikukkulalla on n. 200 000 ristiä... mutta nykyään se on aikamoinen turistirysä.
Läbas! Olemme tosi iloisia ja kiitollisia, että mahdollisuus vierailla Liettuassa aukeni – lähes viime tipassa. Jo Liettuaan saapuminen oli elämys sinänsä: matkalla näimme paljon metsiä ja kirkkaankeltaisia canola-peltoja – niistä piti pysähtyä ottamaan kuvia...
Vietimme kaksi ensimmäistä päivää Plateliaiassa, jossa Liettuan Missionuorten ex-johtajat Randy ja Karen asuvat. Paikka oli todella viihtyisä rauhallinen kylä suuren luonnonsuojelualueen keskellä. Meillä oli myös mahdollisuus ottaa vähän aikaa rauhallisemmin ja niinpä käytimme aikamme puutarhanhoitoon, ulkoiluun ja rukoukseen. Kävimme myös museoksi muutetuussa, NL:n aikaisessa ohjustukikohdassa – se oli aika synkkä paikka.
A local tourist attraction was the remains of the Soviet-era nuclear missile base... That was a grim place...Kylän laitamilla sijaitsevan kukkulan juurelta löysimme juutalaisten kansanmurhan muistomerkin. Valitettavasti tämänkin kylän juutalaiset surmattiin II maailmansodan aikaan. Surullista Liettualaisten kannalta on – näin meille kerrottiin - että likaisen työn tekivät paikalliset ihmiset... Kuulimme enemmänkin Liettuan historiasta ja täytyy todeta, että varsin sotaista täälläkin on ollut...
Manna-keskuksessa meillä oli mahdollisuus tehdä myös vähän käytännön töitä. We had the chance to do some practical work @ the Manna center.
Plateliaista suuntasimme länsirannikolle Klaipedaan, joka on oikea Baltian helmi. Sanna ja Saulius, jotka toimivat paikallisen City-srk:n johtajina ottivat meidät lyhyellä varoitusajalla vastaan ja majoittivat paikalliseen Manna-nimiseen keskukseen, joka on vielä rakenteilla – siitä on tarkoitus tehdä kirkko/virkistyskeskus/turvakoti/toimisto/... mitä vielä. Rakennnus on suuri ex-hotelli aivan meren rannassa... Oh... ne hiekkarannat!!!
Klaipedassa vierailimme mm. kahdessa paikallisessa koulussa (parhaat kouluvierailut tähän asti), autoimme Manna-keskuksen remontissa, pidimme pyhäkoulua ja vierailimme päiväkeskuksessa. Kävimme myös rukoilemassa paikallisen synagogan (raunioiden) luona. Se oli aika järkyttävä paikka – kaikki muistutti meitä kuivista luista (Hes. 37)

Liettuan vierailumme ei olisi ollut täydellinen ilman pysähtymistä Ristikukkulalla Siauliain lähellä. Siitä voisi kertoa oman tarinansa, mutta kukkula symbolisoi paitsi liettualaisten vastarintaa neuvostoaikana, myös maan varsin voimakasta katolista perinnettä ja uskoa. Tästä voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta jääköön toiseen kertaan... Su Dievu!
'